Poikamme ristiäisissä heinäkuussa pojan tuore kummitäti ihmetteli, ettei minulla ole reseptejä joita vaalin, enkä jaa muille. Hieman myöhemmin kesällä keksin tehdä mustikka-valkosuklaakakkua ilman reseptiä ja siitäpä tulikin niin herkullista, että tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että tämän reseptin pidänkin salaisuutena. ;)
Kokeilussa oli liivatejauhe, jollaista en tiennyt olevan. On kyllä helpompi käyttää kuin lehdet!
Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäis olla reseptejä, jotka on salaisuuksia. Mä olen aina levittänyt riemulla kaikki omat ja muilta saadut herkkuohjeet muille. Sehän on vaan hienoa, jos onnistuu tekemään jotain sen verran hyvää, et joku viitsii oikein ohjeen pyytää, eikä se mun mielestä ole mitenkään multa pois, jos joku muukin osaa samoja herkkuja tehdä.
VastaaPoistaSitä paitsi, jos kaikki pihistelis ohjeitaan, niin kyllä olis mullakin muutama suosikkileivonnainen vähemmän.
Ei mulle ollut tullut mieleenkään aiemmin, että sellaisiakin reseptejä olisi mitä ei muille jaa. Minusta olisi vain sääli, jos kaikki pimittäisi omat herkkureseptinsä, lähinnä siksi koska mulla ei olisi mitä leipoa kun olen kamalan huono tekemään mitään omasta päästä. Tämäkin ensimmäinen oma muunnelma oli suoraan mansikka-suklaakakun (löytyy aiemmin blogista) ohjeella tehty, mutta mansikat korvattu mustikoilla ja suklaa valkosuklaalla. Se siitä omaperäisyydestä. ;) Lisäksi tämä resepti pysyi salaisena vain kolme päivää, kunnes ensimmäinen reseptin kysyjä ilmaantui, ja kerroin innoissani miten sen tein eikä vaaliminen käynyt enää mielessäkään. :D Nyt sen olen saanut jo levittää muutamallekin toverille, ja kyllä se vaan niin on, että nyt omakohtaisen kokemuksen perusteella voin vastata kysymykseen reseptien vaalimisesta seuraavasti: minusta on paljon antoisampaa jakaa omatkin reseptini, kuin vaalia niitä visusti. :)
VastaaPoista